Pyryn tarina
”Olen kotoisin Kemistä, mutta nuorena aikuisena tein vuosia laivakokin töitä isoilla rahtilaivoilla ja seilasin pitkiä aikoja maailman merillä. Vuonna 2008 aloin rakentaa taloa Kemin Ajokseen, meren rannalle tietysti. Perhekin alkoi kasvaa.
Retkeilimme lasten kanssa paljon Kemin edustan saarissa. Ihastuimme erityisesti Rautakallion saareen, jossa vietimme monia ihania kesäpäiviä. Kallioisilla rannoilla oli mukava paistatella päivää, mutta sisemmälle saareen ei päässyt, sen verran pusikkoa siellä kasvoi. Kysyin Kemin kaupungilta kuka saaren omisti ja saisiko siellä tehdä raivaustöitä. Lupa heltisi ja minua neuvottiin ottamaan yhteyttä Maisemat ruotuun – hankkeeseen, jota veti biologi Pirita Peurasaari.
Piritalta opin, ettei raivaus auttaisi pitkällä tähtäimellä, sillä pusikot kasvaisivat aina takaisin. Laiduntaminen sen sijaan olisi kestävämpi ratkaisu. Ajan mittaan pensaat väsyisivät taisteluun lampaiden hampaita vastaan ja maisema alkaisi avartua pysyvämmin.
Innostuin ajatuksesta. Minulla oli vene ja osasin kulkea saaristossa. Rakastin touhuta ulkoilmassa ja eläinten kanssa. Voisin viedä lampaita saariin ja seurata maiseman avartumista lasten kanssa.
Perustin Perämeren ystävät -yhdistyksen vuonna 2013. Ensimmäisenä kesänä kuljetin saareen kolme lammasta. Muutos näkyi jo seuraavana kesänä: saaressa kasvoi taas mesimarjaa ja lampaan jätökset olivat houkutelleet saareen hyönteisiä ja ne puolestaan lintuja. Halusin nähdä saman muutoksen muissakin saarissa ja talkoovoimin veimme lampaita myös Laitakarin saareen.
Pari vuotta myöhemmin omat resurssit alkoivat loppua ja haimme yhdistykselle Ely- keskuksen maisemanhoitotukea. Pystyin palkkaamaan työntekijöitä ja laajentamaan toimintaa muihin alueen saariin. Tällä hetkellä meillä on Pyry:n kautta lampaita kesäisin viidessä saaressa sekä Keminmaan vanhan kirkon pihapiiriissä. Suunnitelmissa on laajentaa toimintaa vielä pariin uuteen saareen.”
Satu Peltonen, Perämeren Ystävät ry